Kuluttavinta oli ehdottomasti, kun tassusankarien ollessa ensin vappuna muun lauman kanssa mökillä ja sen jälkeen kiirettäni evakossa saman jengin hoivissa, ovat kohtaamisemme rajoittuneet aivan liian pikaisiin kuonopusuihin ja puistokäynteihin.
Hyvänä kakkosena mainittakoon se, etteivät unitunnit varsinaisesti viikon vanhenemisesta huolimatta ole karttuneet. Jostain syystä juuri tälle viikolle tuntui kasaantuneen, no, ihan kaikki. Onneksi löysin selviytymiseen ei-niin-salaisen reseptin: Kuluneella viikolla kumosin kahvikuppeja luultavasti enemmän kuin aiemmin elämäni aikana yhteensä.
Ja ei, jokaista niistä ei todellakaan tarjoiltu idyllisen näköisistä kupeista herkullisten donitsien kanssa. Trust me.
Onnin ja Körrin syödessä pelastaessa vappuna Keski-Suomen viimeistä lumilaikkua, otti emäntä osaa siihen Helsingin Vappuun oikein pitkän kaavan kautta. Tuli kuulkaas todistettua Mantan lakituskin ensimmäistä kertaa lähes kohtuulliselta näköetäisyydeltä ja henkilökohtaisesti.
Vappupäiväni vietin Ullanlinnanmäellä. Väittävät kyseessä olleen vappupiknikin, kameran takaa koko touhu näytti aika pitkälti huonosti organisoidulta muurahaispesältä. Uskokoot ken tahtoo.
On aika sanoa hyvää yötä univeloille. Aamulla pääsenkin tervehtimään seuraavaa ohjelmanumeroani.
Päivänvalo ja blogi, tavataan kahden viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti