Leijonien välisestä ystävyydestä

Päivämäärä 5. elokuuta on sattunut olemaan minulle varsin onnekas.

89 vuotta sitten tuona päivänä syntyi minulle opettaja, ystävä ja esikuva, kaikki yhdessä, mummun kokoisessa paketissa.

Sama päivämäärä 66 vuotta myöhemmin oli myös osaltani varsin suotuisa, onnistuin nimittäin itse putkahtamaan tuolloin maailmaan. "Onnistua" siksi, että 10 päivän sinnikäs myöhästyminen palkittiin: Saman syntymäpäivän ansiosta nimeämissuunnitelmaa muutettiin, ja sain itselleni maailman parhaan toisen nimen kaiman.

Ja 5.8.2011 syntyi Hämeen sydämessä synttäritiimiimme jälleen yksi napakymppi.

Sellaista sattuu tai sitten ei. Oli miten oli, minä onnittelen meitä. Ajoituksesta, toisistamme —ja ennen kaikkea onnistuneesta kakkuleipurin rekrytoinnista.

Verta, hikeä ja suuria tunteita erämaajärvellä

Ja niin tapahtui, että eräänä helteisenä kesäpäivänä hän otti jokavuotiselle veneretkelle mukaan kameran.

Retkiseurueemme suuntasi keulan kohti oman mökkijärven naapurijärveä, jonne vene luovittiin varsin perinteisin keinoin kapean petäjäkannaksen läpi virtaavaa jokea pitkin.

Järvellä, jota myös Erämaajärveksi kutsutaan, kymmenkantapäinen ja kahdeksantassuinen laumamme parkkeerasi veneen pienelle kallionmuhkuista muodostuneelle saarelle.

Eväiden jaon jälkeen suurin osa meistä päätti syödä osuutensa paikan päällä. Körri kuitenkin ajatteli hieman kauskantoisemmin: Parempi piilottaa ruoka nyt, niin on sitten mistä ottaa seuraavalla kerralla, kun retkelle tullaan. Ensi vuonna, tiedättehän.

Joten Körri pöyhi. Ja pöyhi. Ja pöyhi.

Kunnes koko lauma, jokainen suurinpiirtein samalla hetkellä, huomasi Körrin viimeiset viisi minuuttia pöyhineen  ehkä kaikkien aikojen suurinta (ja siihen mennessä myös äkäisintä) keltiäispesää.

Onneksi apu oli vain yhden kallionkielekkeen ja kahden sadattelevan laumanjäsenen päässä. Armeijallinen polttavaa nestettä ruiskuttavia vihulaisia päätyi mittelspitzimme onneksi veden varaan ennen jalkautumistaan viiksikarvoista silmiin.

 Jännitysnäytelmä sai siis onnellisen lopun. Vaikka loppusaldoon kuului yksi kappale kutiavia kuonoja ja yksi kappale verta tihuttavia kyynärpäitä, jäätin retkessä silti reippaasti plussalle. Olihan meillä aurinkoa, keksejä ja koko lauma yhden kallionmuhkun päällä.

Ps. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, etteivät lapinkoirankaan uintireissut tähän mennessä täysin tyylipuhtaita suorituksia ole olleet. Ensimmäisen niistä se suoritti peruuttamalla epäilyttävää rantapalloa pakoon epähuomiossa suoraan laiturilta alas.

Maailman parhaat juhannusheilat

Onnillista juhannusta.

Vastarannankiiski: osa V

"Tavallisesti jalkapalloa joko kuljetetaan potkimalla sitä eteenpäin tai joukkuetovereille syöttämällä joko maata pitkin tai ilmassa. Maalit tehdään tavallisesti potkaisemalla pallo kohti maalia siten, että maalivahti ei kykene sitä torjumaan." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapallo)

Onnin mielestä ei.

Ps. Hyvää jokaista päivää

Survivor of the week

Johan oli viikko.

Kuluttavinta oli ehdottomasti, kun tassusankarien ollessa ensin vappuna muun lauman kanssa mökillä ja sen jälkeen kiirettäni evakossa saman jengin hoivissa, ovat kohtaamisemme rajoittuneet aivan liian pikaisiin kuonopusuihin ja puistokäynteihin.

Hyvänä kakkosena mainittakoon se, etteivät unitunnit varsinaisesti viikon vanhenemisesta huolimatta ole karttuneet. Jostain syystä juuri tälle viikolle tuntui kasaantuneen, no, ihan kaikki. Onneksi löysin selviytymiseen ei-niin-salaisen reseptin: Kuluneella viikolla kumosin kahvikuppeja luultavasti enemmän kuin aiemmin elämäni aikana yhteensä.

Ja ei, jokaista niistä ei todellakaan tarjoiltu idyllisen näköisistä kupeista herkullisten donitsien kanssa. Trust me.

Onnin ja Körrin syödessä pelastaessa vappuna Keski-Suomen viimeistä lumilaikkua, otti emäntä osaa siihen Helsingin Vappuun oikein pitkän kaavan kautta. Tuli kuulkaas todistettua Mantan lakituskin ensimmäistä kertaa lähes kohtuulliselta näköetäisyydeltä ja henkilökohtaisesti.

Vappupäiväni vietin Ullanlinnanmäellä. Väittävät kyseessä olleen vappupiknikin, kameran takaa koko touhu näytti aika pitkälti huonosti organisoidulta muurahaispesältä. Uskokoot ken tahtoo.

On aika sanoa hyvää yötä univeloille. Aamulla pääsenkin tervehtimään seuraavaa ohjelmanumeroani.

Päivänvalo ja blogi, tavataan kahden viikon päästä.

Tapahtui eräänä kevätpäivänä

Tästä päivästä mieleen jäänee erityisesti kaksi asiaa.

 Se, miten upealla säällä melkein kaikki on kivaa.

Jopa kuusipäinen lauma itseäsi kaksi tai neljä kertaa isompia puistotuttavuuksia.

Ja se, miten sängylle salaa loikkivan jättitassuisen lapinkoiranpennun emäntä Suuressa Viisaudessaan osti valkoisen, kirjaillun ja häpeällisen hintavan päiväpeiton.

Jos sen vaikka päällystäisi Elmukelmulla.

Tiivistämisen jalo taito

Kuluneessa kuukaudessa on ollut hetkensä.

Pääsiäisenä luin kaikki Nälkäpelit.

Okei, imaisin ne kiirastorstain ja lankalauantain välisenä aikana, loppuloman keskityin hukuttamaan vieroitusoireitani mämmiin.

Lähes kaikki viikonloppunsa lauman kaksijalkaiset viettivät viime kuussa erilaisten salibandykenttien laidalla, kuka karjuen, kuka torjuen.

Itse valitsin miehekkään kirkumisen ja lopulta voitonriemuisen kähisemisen.

Sillä aikaa Onnista tuli näköjään ihan virallisesti Körriin verrattuna valtava.

On kuitenkin ollut helpotus huomata, ettei se itse koe olevansa liian suuri esimerkiksi "yritän olla kerällä mahasi ja tietokoneesi näytön välissä" -henkisiin harrasteisiin.


Muuta huomioitavaa:


Onnin tuhoamia villa-asioita: yksi pipo, neljä lapasta ja määrittelemätön määrä tunnistamattomia sukkia.

Uusia tuttavuuksia: yksi karmaiseva, muutama yllättävä ja käsittämättömän monta mieleenpainuvan mukavaa.

Ostettuja paitoja: yksi raidallinen, yksi ruudullinen ja yksi, jossa on oikein paljon nappeja.

Noin niinkuin muun muassa.

When I get sick, I just stop being sick and be awesome instead

Körri on maailman parasta flunssaseuraa.

Se tuntuu ymmärtävän, miten tärkeää räkäpotilaan on antaa suorittaa sairastamiseen liittyvä prosessi kaikessa rauhassa.

Ensimmäisenä se seurailee, miten köhivä emäntä kieltäytyy myöntämästä kipeytymistään, siivoaa asunnon ja asettelee huolestuttavan kauan tukholmanshoppailujaan ympäri huonetta.

Seuraavaksi edelleenkin kieltämisvaiheessa elävä potilas raahaa koulutarvikkeet lähelleen. Puolen tunnin päästä pinoon ovat ilmestyneet ensimmäiset flunssan olemassaolon myöntämisestä kielivät merkit.

Tässä vaiheessa sekä Körri että insolvenssioikeuden tenttikirja jo tietävät, mitä on edessä. Pian lannistunut köhijä kömpiikin keittiöön keittääkseen teetä. Ihan tositosi hyvää, ystävällisten sielujen köhijälle lahjoittamaa clipperin vadelmateetä, muuten.

Niiskuttavan ihmisraunion nukahtaessa nojatuoliinsa Körrikin pääsee tekemään sitä, missä se on kaikista paras.

Ottamaan rennosti.

(Samanaikaisesti lapinkoiranpentu on silpunnut edellisviikon sanomalehdet, maistellut epäonnista huonekasvia ja rakentanut pienen muurahaispesän kokoisen kasan erilaatuisista nilkkasukista. Kaikkia meistä ei ole luotu flunssaseuraksi.)

Onnittelua

Tänään on Kalevalan päivä.

Ja suomalaisen kulttuurin päivä.

Mutta ennen kaikkea, tänään on Onnin ensimmäinen nimipäivä.

Täysin asiaankuuluvasti päivänsankari sai lahjaksi pihalle tuiskutettuna muutamia kymmeniä senttejä lisää lunta. Lauman kaksikoipiset jäsenet nassuttelivat juhlan kunniaksi viimeisiä sunnuntaina väännettyjä porkkanamuffinseja.

Muffinseihin on sovellettu kahta eri reseptiä, ohjeet taikinaan ja kuorrutteeseen löytyivät molemmat netistä. Nelijalkaisille juhlijoille edellä mainitut ainekset voi korvata naudan ydinluulla.

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, miten koristelu hipoo askartelurajoittuneen ihmisen tekemäksi nähdäkseni täydellisyyttä. Paljon onnea Onni!