sunnuntai 5. elokuuta 2012

Leijonien välisestä ystävyydestä

Päivämäärä 5. elokuuta on sattunut olemaan minulle varsin onnekas.

89 vuotta sitten tuona päivänä syntyi minulle opettaja, ystävä ja esikuva, kaikki yhdessä, mummun kokoisessa paketissa.

Sama päivämäärä 66 vuotta myöhemmin oli myös osaltani varsin suotuisa, onnistuin nimittäin itse putkahtamaan tuolloin maailmaan. "Onnistua" siksi, että 10 päivän sinnikäs myöhästyminen palkittiin: Saman syntymäpäivän ansiosta nimeämissuunnitelmaa muutettiin, ja sain itselleni maailman parhaan toisen nimen kaiman.

Ja 5.8.2011 syntyi Hämeen sydämessä synttäritiimiimme jälleen yksi napakymppi.




Sellaista sattuu tai sitten ei. Oli miten oli, minä onnittelen meitä. Ajoituksesta, toisistamme —ja ennen kaikkea onnistuneesta kakkuleipurin rekrytoinnista.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Verta, hikeä ja suuria tunteita erämaajärvellä

Ja niin tapahtui, että eräänä helteisenä kesäpäivänä hän otti jokavuotiselle veneretkelle mukaan kameran.

Retkiseurueemme suuntasi keulan kohti oman mökkijärven naapurijärveä, jonne vene luovittiin varsin perinteisin keinoin kapean petäjäkannaksen läpi virtaavaa jokea pitkin.


Järvellä, jota myös Erämaajärveksi kutsutaan, kymmenkantapäinen ja kahdeksantassuinen laumamme parkkeerasi veneen pienelle kallionmuhkuista muodostuneelle saarelle.


Eväiden jaon jälkeen suurin osa meistä päätti syödä osuutensa paikan päällä. Körri kuitenkin ajatteli hieman kauskantoisemmin: Parempi piilottaa ruoka nyt, niin on sitten mistä ottaa seuraavalla kerralla, kun retkelle tullaan. Ensi vuonna, tiedättehän.



Joten Körri pöyhi. Ja pöyhi. Ja pöyhi.



Kunnes koko lauma, jokainen suurinpiirtein samalla hetkellä, huomasi Körrin viimeiset viisi minuuttia pöyhineen  ehkä kaikkien aikojen suurinta (ja siihen mennessä myös äkäisintä) keltiäispesää.

Onneksi apu oli vain yhden kallionkielekkeen ja kahden sadattelevan laumanjäsenen päässä. Armeijallinen polttavaa nestettä ruiskuttavia vihulaisia päätyi mittelspitzimme onneksi veden varaan ennen jalkautumistaan viiksikarvoista silmiin.


 Jännitysnäytelmä sai siis onnellisen lopun. Vaikka loppusaldoon kuului yksi kappale kutiavia kuonoja ja yksi kappale verta tihuttavia kyynärpäitä, jäätin retkessä silti reippaasti plussalle. Olihan meillä aurinkoa, keksejä ja koko lauma yhden kallionmuhkun päällä.





Ps. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, etteivät lapinkoirankaan uintireissut tähän mennessä täysin tyylipuhtaita suorituksia ole olleet. Ensimmäisen niistä se suoritti peruuttamalla epäilyttävää rantapalloa pakoon epähuomiossa suoraan laiturilta alas.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Vastarannankiiski: osa V

"Tavallisesti jalkapalloa joko kuljetetaan potkimalla sitä eteenpäin tai joukkuetovereille syöttämällä joko maata pitkin tai ilmassa. Maalit tehdään tavallisesti potkaisemalla pallo kohti maalia siten, että maalivahti ei kykene sitä torjumaan." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapallo)





Onnin mielestä ei.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Ps. Hyvää jokaista päivää



Survivor of the week

Johan oli viikko.

Kuluttavinta oli ehdottomasti, kun tassusankarien ollessa ensin vappuna muun lauman kanssa mökillä ja sen jälkeen kiirettäni evakossa saman jengin hoivissa, ovat kohtaamisemme rajoittuneet aivan liian pikaisiin kuonopusuihin ja puistokäynteihin.

Hyvänä kakkosena mainittakoon se, etteivät unitunnit varsinaisesti viikon vanhenemisesta huolimatta ole karttuneet. Jostain syystä juuri tälle viikolle tuntui kasaantuneen, no, ihan kaikki. Onneksi löysin selviytymiseen ei-niin-salaisen reseptin: Kuluneella viikolla kumosin kahvikuppeja luultavasti enemmän kuin aiemmin elämäni aikana yhteensä.


Ja ei, jokaista niistä ei todellakaan tarjoiltu idyllisen näköisistä kupeista herkullisten donitsien kanssa. Trust me.

Onnin ja Körrin syödessä pelastaessa vappuna Keski-Suomen viimeistä lumilaikkua, otti emäntä osaa siihen Helsingin Vappuun oikein pitkän kaavan kautta. Tuli kuulkaas todistettua Mantan lakituskin ensimmäistä kertaa lähes kohtuulliselta näköetäisyydeltä ja henkilökohtaisesti.


Vappupäiväni vietin Ullanlinnanmäellä. Väittävät kyseessä olleen vappupiknikin, kameran takaa koko touhu näytti aika pitkälti huonosti organisoidulta muurahaispesältä. Uskokoot ken tahtoo.


On aika sanoa hyvää yötä univeloille. Aamulla pääsenkin tervehtimään seuraavaa ohjelmanumeroani.


Päivänvalo ja blogi, tavataan kahden viikon päästä.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Tapahtui eräänä kevätpäivänä

Tästä päivästä mieleen jäänee erityisesti kaksi asiaa.


 Se, miten upealla säällä melkein kaikki on kivaa.



Jopa kuusipäinen lauma itseäsi kaksi tai neljä kertaa isompia puistotuttavuuksia.



Ja se, miten sängylle salaa loikkivan jättitassuisen lapinkoiranpennun emäntä Suuressa Viisaudessaan osti valkoisen, kirjaillun ja häpeällisen hintavan päiväpeiton.


Jos sen vaikka päällystäisi Elmukelmulla.