Teoriamme mukaan onnellisuuteen vaaditaan viittä asiaa.
Lepo. Väsyneenä kaikki vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, mikään ei tunnu mahtavalta. Väsyneenä meistä jokainen on huonoimmillaan, kukin tavallaan: Toiset rähisevät pyllykarvoja koskettaville, toiset kiihtyvät huutoitkuraivareihin puhelimessa, eräät ölisevät vihaisesti univalaistusta häiritseville kattolampuille. Maailman Parhaaseen Paikkaan päästessämme me suuntaamme jokainen omalle unipaikallemme, ei koskaan liian kuumalle, ei koskaan liian kylmälle, ja me nukumme tyytyväisinä, unia näkemättä.
Vapaus. Pääkaupunkiseudulla aamumme alkaa herätyskellon pirinällä, pantojen pujottamisella, liikennevalojen vaihtumisen odottelulla. Maailman Parhaassa Paikassa me heräämme kun haluamme, avaamme ulko-oven, tassuttelemme vapaina ulos, kuka rantaan, kuka järveen. Ihan miten meitä huvittaa.
Kiireettömyys. Paikassa, jossa puhelimeen vastoin tahtoa vastaaminen tai sähköpostin turha tarkistaminen on jo ajatuksena naurettava, tavoittavat laumamme loputkin jäsenet viimeistään muutaman päivän jälkeen Körrin asenteen: aina täytyy olla aikaa olla tyytyväinen.
Tila. No sitä täytyy olla. Ja sen täytyy olla kaunista.
Mielenrauha.
Olisi toki teeskentelyä väittää, etteikö koiranpentu voisi ohittaa jokaista edellämainittua kohtaa, ja löytää onnellisuutta elämänsä ensimmäisestä joulukinkkuviipaleesta.
Onnellista aatonaattoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti